Miten tunnistaa työuupumuksen oireet jos ei edes etsi niitä?
Miten minun olisi pitänyt tajuta että kiputila oli uupumuksen alkusoittoa? Miten pissahädän ja ahdistuksen sekoitus liittyi asiaan? Miten minun olisi tullut tunnistaa työuupumuksen oireet?
Yritinkö itse tahallaan tai alitajunnaisesti välttää diagnoosia?
Näiden kysymysten ansiosta elämäni oli aika pitkään sekavaa, kivuliasta lähestyen totaalista sisäistä kaaosta. En ole vieläkään, vuosia tuon jälkeen, oikein keksinyt miten olisin voinut välttää pahimman eskalaation ja sairastumisen ajoissa. Kun intohimo vie on vaikea pysähtyä. Kun on sen lisäksi oma yritys, se on lähes mahdotonta.
Oireet jotka itse koin olivat sen verran poikkeavat teoriasta etten pitkään aikaan edes googlannut tai etsinyt työuupumukseen liittyviä, jos koskaan. Sen sijaan luin päivittäin parhaimmillaan tuntikausia erilaisista kiputiloista, pissahädän tunteesta ja ahdistuksesta.
Millaiset ovat työuupumuksen oireet?
Joka sivustolla paukutetaan edelleen kuinka väsymys on iso osa sitä ja luulin että periaatteessa työuupumuspotilaat eivät pääsisi sängystä ylös aamuisin. Minä pääsin. Ja pystyin jopa pari tuntia aamuisin nauttia suhteellisen “normaalista” elämästä. Sen jälkeen kivut ja muut oireet iski. Kyllä se väsymys sieltä tuli mutta ei sillä tavalla miten lääkärit sen kertoi vaan minun kohdalla väsymys oli samalla voimakasta ahdistusta jonka ainoa helpotus tuli nukkumisesta. Pillerien avulla useimmin.
Olen yrittänyt miettiä miten selittäisin parhaiten tunteen. Perus adjektiivit eivät ole riittäviä näin vakavaan, ahdistavaan tilaan. Ehkä ainoa tapa estää ihmisiä joutumasta vastaavaan tilanteeseen olisi jos joku keksisi työuupumus oireet simulaatio ruiskeen jonka avulla saisi elää pari päivää pohjalla.
Työuupumuksen oireet ovat Duodecimin mukaan:
- Uupumusasteinen väsymys
- Kyynistyneisyys
- Alentunut ammatillinen itsetunto
Mitä tarkoittaa alentunut ammatillinen itsetunto? Yrittäjä, jonka elämä on viikoittaista vuoristorataa ei tunnista tällaisia oireita. Yrittäjän elämä on ajoittain yhtä pitkää alentunutta ammatillista itsetunnon vatvomista.
Kun teoreetikot puhuu, yrittäjä ei tajua yhtään mitään. Kyynistyneisyyden määrittelyssä Duodecim kuitenkin osuu naulan kantaan puhuessaan merkityksettömyyden tunteesta ja työn merkityksen katoamisesta. Olisi mielestäni osuvampaa puhua suoraan merkityksettömyyden tunteesta kuin kyynisyydestä mutta tähän löytyy varmasti omat syynsä.
Työuupumuksen oireet ja niiden ongelmallinen määrittely
Työuupumus ei ole lääketietellisessä tautiluokittelussa mukana. Uupumus ei ole diagnoosi eikä sairaus vaan yhdistelmä useasta tekijästä. Juuri tämän takia ensimmäiset hämmentyneet ilmeet syntyvät monien kasvoille heti alkuvaiheessa. Ei minulla ollut mitään hajua että burnout tai uupumus tai loppuunpalaminen ei ollut diagnoosi. Ja kun googlasin mikä minulla oli ja luin alla olevat selitykset, olin varma ettei minulla ainakaan sitä ollut. En ollut hirveän väsynyt. Ainakaan aamuisin. Pääsin ihan mukavasti suurimman osan päivistä sängystä ylös. Vasta lounaan jälkeen väsymys ja ahdistus iski. En ymmärtänyt asian monimutkaisuutta. Keho puhuu eri tavalla eri ihmisille. En ole vielä kuullut kahta samanlaista tarinaa henkilöiltä jotka ovat ajaneet itsensä niin sanotusti loppuun. Työuupumuksen oireet ovat yksilöllisiä.
Esimerkiksi Mehiläinen kuvaa sen seuraavin tavoin: “Työuupumuksen oireita ovat voimakas yleistynyt väsymys, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon lasku. Yleistynyt väsymys on sellaista, josta lepo ja uni eivät virkistä, eikä väsymiselle löydy selkeää syytä. Kyynistyminen tarkoittaa, ettei oma työ tunnu enää yhtä tärkeältä, kuin ennen. Asenne työtä kohtaan muuttuu. Kun ammatillinen itsetunto laskee, työntekijä alkaa ajatella olevansa huonompi työntekijä, kuin muut ja huonompi työntekijä, kuin ennen.”
https://www.mehilainen.fi/yrityksille/tyohyvinvointi/tyontekijan-hyvinvointi/tyouupumus
Duodecim kuvaa työuupumuksen oireet samalla tavalla sanoen: “Työuupumus on prosessi, jossa työntekijän psyykkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Tämä ilmenee erityisesti kolmen oireen kautta, jotka ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi uupuneella esiintyy yleensä myös runsaasti yleisiä stressioireita.”
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681
Noista kolmesta, hieman teoreettisista oireista en tunnistanut suoraan yhtään. Itse asiassa en päätynyt edes työuupumus-kategoriaan vasta kuin todella myöhään oiretutkisteluprosessissa. Enkä edes silloin siis tunnistanut itseäni. Omat oireeni olivat jotain ihan muuta. Tästä yksinkertaisesta syystä taisteluni kivun ja ahdistuksen kanssa kesti niin kauan. Olin hämmentynyt. Enkä lukemalla kaikkien maailman oireyhtymiä ja juoksemalla lääkäreillä saanut mitään diagnoosia, vaan lisää lääkkeitä.
Työuupumus ei aina tunnu työuupumukselta
Tämän takia haluan kertoa oman tarinani. Tiedän että on minunkaltaisia ihmisiä joiden oireet ovat todella vaikeita tulkita ja jotka siitä syystä kärsivät aivan turhaan.
Ensimmäinen päivä toukokuuta 2017 tulin kotiin pyörälenkiltä ystäväni kanssa. Menin suoraan suihkun kautta vappuaamiaiselle mutta huomasin ihme tunteen alavatsassa aamiaisen aikana. Tuntui siltä että joku olisi potkaissut jalkojen väliin. Tunteen lisäksi rinnassa oli outoa ahdistuksen tunnetta ja alavatsassa musta pallo. Epätodellinen tunne heikensi fokustani enkä pystynyt miettimään muuta kuin miten selviän seuraavaan minuttiin. Halusin pois kehostani. Pakoon. Heilutin päätäni ja siristin silmiä. Jätä mut rauhaan.
Kipu ja ahdistus ovat molemmat mindfulness-mestareita. Hetkestä et pääse pois. Siitä aivot pitää huolta. Kipu pakottaa pysähtymään. Ja aika ei tunnu etenevän minuuttiakaan. Miten elämä onkin niin julmaa että kiputilassa aika lähes pysähtyy ja onnellisena se lentää. Evoluution ironinen pila. Kipu on tietysti evoluution kehittämä tapa pysähtyä ja hoitaa tilanne, selviämisen kannalta ehdottoman tärkeä mekanismi jonka tarkoituksena on yksilön eloonjääminen.
